Enää viikko jännitettävää

On taas enää viikko jännitettävää ennen menkkojen alkua/tai positiivista raskaustestiä. Ensi maanantai-tiistai -akselilla saanen tietää tämän kuun saldon. Sanomattakin selvä, että olen erittäin toiveikkaana. Olen alkanut suuren kestovaippojen värkkäysoperaation taas nyt sitten kolmatta ajatellen. On vaan niin ihanaa!

Muuta, tytöltä lähti nyt ne kaksi heiluvaa alahammasta ja kävipä hammaskeijukin kylässä. Tyttö yritti kyllä saada uusia kolikoita pitämällä hampaita tyynyn alla monena yönä, mutta eipä saanut huijattua sitten kuitenkaan. 🙂

Vauvakuumeilua

Ollaan nyt harjoitettu vauvantekopuuhia kolme päivää putkeen mieheni kanssa. Laskelmien mukaan tosin ovulaatio on vasta sunnuntaina, mutta varmuudeksi harrastellaan tuota puuhaa koko ajan. No, pari päivää. En kyllä tiedä miten tulisi noihin laskuihin suhtautua kun heittävät eri hakukoneilla ja aiemmat kaksi tuli miten sattuu taktiikalla. Ulkopuoliset vastustaa kovasti tätä hanketta, joten jos ja kun tärppää kerron vasta myöhäisessä vaiheessa heille. He ajattelevat jaksamistani, vaikka lapset juuri tekee mun elämän. Ja sitä paitsi mies odottaa innolla kolmatta tärppäystä. Pienet varpaat, pienet sormet ja se tuhina mikä vauvasta lähtee…oih! Tärppää jo! :thirst:

Ensimmäinen kirjoitus

Hei kaikille,

Olen vuonna -83 syntynyt nainen, perheenäiti, vauvakuumeilija. Lapsia on tällä hetkellä kaksi, tyttö ja poika ja kolmatta alettiin juuri yrittää.Olen tällä hetkellä ihan kotosalla satunnaisia terapiavisiittejä lukuun ottamatta. Sairastan psyykkistä sairautta, jonka en tahdo hallitsevan koko elämää, vaan tästä noustaan ja mennään eteenpäin. Lapsia tahtoisin saada vaikka tusinan, mutta saataisiin nyt ees tämä kolmas aluilleen. Vanhemmat lapset ovat jo vanhempia (5v ja 4v) joten he eivät tarvitse enää vaippoja, mutta seuraavan tulokkaankin aion vaipattaa kestovaipoilla. Olen tällainen viherhippiäinen, joten arvomaailma kallistuu enemmän kestävään laatuun, ei kertakäyttöiseen tavaraan.

Perheeseen kuuluu mieskin, vuosimallia -82. Hän painaa pitkää päivää töissä ja ottaakin sitten melko rennosti vapaa-aikansa. Paljon siis jää tehtävää mulle tän kodinhoidon ja lasten suhteen, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Se vauva vaan ois niin tervetullut, jotta sydäntä särkee. No onhan nuo kaksi edellistäkin saatu aluilleen, niin kai se on mahdollista nytkin.

Kiitokset lukijalle toivoo muffanbuffa  :happy:

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi